keskiviikko 30. toukokuuta 2007

Yhden ja satojen karhujen kokemuksella

Tästä alkaa kehkeytyä Lapinlammen Matin elämän toinen karhu - yhden karhun ja yhden päivän kokemuksella.

Pudasjärven Eetenin isäntä, ITE-taiteilija Eero Räisänenkin on karhunveistäjänä noviisi, mutta niin vain näyttää sujuvan...



...Jorma Heiskasella taas on takanaan ties kuinka monia satoja veistoksia.


Keskiviikon ruokatauon päälle pidettiin katselmus, jossa kierrettiin porukalla kaikki tekeillä olevat ja valmiit työt. Jokainen sai esitellä omansa, ja niiden ääressä pohdittiin karhunveiston syntyjä syviä. Mietittävää jäi paljon jokaiselle, kun keskustelu kävi vilkkaana erityisesti sen tiimoilta, kuinka paljon tällainen kansan pihakoriste-esineinä rakastama taiteilu antaa mahdollisuuksia aidosti luovaan ja persoonalliseen ilmaisuun, ja miten sellaiseen luovuuteen ja omaperäisyyteen päästäisiin. Juttu kulki konkreettisista varjojen ja valojen esiintuomisen nikseistä siihen, minkälaisia asioita "viattomalla" karhuveistoksellakin voi halutessaan ilmaista.

Hannu Kyllönen filosofoi karhunveistosta...

...ja Kari Tykkyläinen kertoo, mikä erottaa taiteilun ja käsityöläisyyden.















Susista ja teräketjuöljyistä


Ensimmäisen karhunveistopäivän jälkeen Yli-Livon koulun majapaikkaan saapui hikisiä ja väsyneitä mutta tyytyväisiä miehiä. Sauna teki tehtävänsä ja uni tuli kai kaikille nopeasti. Keskiviikkoaamuna alkoi kuitenkin taas poltella, ja innokkaimmat olivat jo kuuden aikaan pystyssä valmiina sahaamaan. Aamupalaa odotellessa käsiteltiin moninaisia aiheita perusteellisesti, kuten susien suojelu, erilaisten teräketjuöljyjen laadut, sahamerkkimieltymykset sekä eräitä maaseutupolitiikkaan liittyviä aiheita. Sen jälkeen syöksyttiinkin taas karhujen kimppuun, ja pärinä Livon koulun pihalla jatkuu kiivaana. Kuvassa tarkastelussa Kalle Aholan työn vaihe tiistaipäivän päätteeksi.