Keskiviikon ruokatauon päälle pidettiin katselmus, jossa kierrettiin porukalla kaikki tekeillä olevat ja valmiit työt. Jokainen sai esitellä omansa, ja niiden ääressä pohdittiin karhunveiston syntyjä syviä. Mietittävää jäi paljon jokaiselle, kun keskustelu kävi vilkkaana erityisesti sen tiimoilta, kuinka paljon tällainen kansan pihakoriste-esineinä rakastama taiteilu antaa mahdollisuuksia aidosti luovaan ja persoonalliseen ilmaisuun, ja miten sellaiseen luovuuteen ja omaperäisyyteen päästäisiin. Juttu kulki konkreettisista varjojen ja valojen esiintuomisen nikseistä siihen, minkälaisia asioita "viattomalla" karhuveistoksellakin voi halutessaan ilmaista.
keskiviikko 30. toukokuuta 2007
Yhden ja satojen karhujen kokemuksella
Susista ja teräketjuöljyistä
Ensimmäisen karhunveistopäivän jälkeen Yli-Livon koulun majapaikkaan saapui hikisiä ja väsyneitä mutta tyytyväisiä miehiä. Sauna teki tehtävänsä ja uni tuli kai kaikille nopeasti. Keskiviikkoaamuna alkoi kuitenkin taas poltella, ja innokkaimmat olivat jo kuuden aikaan pystyssä valmiina sahaamaan. Aamupalaa odotellessa käsiteltiin moninaisia aiheita perusteellisesti, kuten susien suojelu, erilaisten teräketjuöljyjen laadut, sahamerkkimieltymykset sekä eräitä maaseutupolitiikkaan liittyviä aiheita. Sen jälkeen syöksyttiinkin taas karhujen kimppuun, ja pärinä Livon koulun pihalla jatkuu kiivaana. Kuvassa tarkastelussa Kalle Aholan työn vaihe tiistaipäivän päätteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)